Hyvä fiilis helpotti syövästä toipumista

Linda Laitinen sairasti rintasyövän 10 vuotta sitten. ”Omalla fiiliksellä on iso merkitys. Minulla oli positiivinen olo enkä jäänyt murheisiin vellomaan”, hän arvioi selviytymistään sairaudestaan. 

​

Linda Laitinen on nyt 32-vuotias ravintola-alan ammattilainen. Kymmenen vuotta sitten, 22-vuotiaana, hänellä meni jo lujaa työelämässä. Hänet oli juuri ylennetty vuoropäälliköstä apulaisravintolapäälliköksi. Se oli hänestä iso juttu. 

Sitten lokakuussa 2016 oikea rinta kipeytyi. ”Rinta oli pakottavan kipeä ja pinkeä. Ihmettelin vain, mikähän tämä kipu on, mutta äiti patisti gynekologille. Olin onnekas, sillä lääkäri otti tosissaan kipuni, ja kertoi vilkaisevansa ultralla, mitä siellä on.”

Lääkäri suositteli Lindalle mammografiaa. Rinnasta otettiin myös paksuneulanäyte. Sen jälkeen hän sai antibiootit ja kävi töissä normaalisti. Kunnes lääkäri soitti, että pitäisi tulla paikan päälle ja ottaa mukaan äiti tai joku muu läheinen.

Seuraavaksi se tuli: shokki! Lääkäri kertoi, että Lindalta on löytynyt rintasyöpä. ”Tuli epätodellinen fiilis. Lähetin kavereille viestiä. Se oli iso shokki kaikille”, hän kertoo. 

 

Nopeasti hoitoon

 

Lindan hoidot saatiin heti käyntiin. Kun hän kuuli rintasyövästään 1.11., hän oli ensimmäisessä sytostaattihoidossa jo kymmenen päivän päästä. Ne olivat Lindasta niin hulluja aikoja, ettei hän oikein muista kaikkia kuvauksia ja hoitoja. 

”Olin tehnyt upeita reissuja ulkomaille ja yhtäkkiä elämä muuttui täysin. Alkoi hoitopolku, tosi rankat hoidot, maksitehoilla kaikki sytostaatit. Hoitovaste oli niin hyvä, ettei joulukuun ultrassa näkynyt enää mitään merkkejä rintasyövästä.”

Syöpäkasvain oli ollut noin nyrkin kokoinen. Se oli yhtäkkiä kadonnut. Linda kävi sytostaateissa seitsemän kertaa kolmen viikon välein. Viimeisiä kertoja hän kuvaa tuskallisiksi. 

Hän kävi töissä koko ajan aina kuin olo salli. ”Ehkä se työ oli henkireikä ja kaverit siellä. Ne pitivät normaalielämässä kiinni. Sen muistan, että työssäolo oli ihanaa.”

Sitten koitti leikkauksen vuoro. Lindalta poistettiin oikea rinta kokonaan ja kainalosta imusolmukkeet. 

Leikkauksen jälkeen alkoi sädehoito. Töissä aukeni ravintolapäällikön paikka. 

”Ryhdyin siihen, ekat puolitoista kuukautta ajelin Meilahteen sädehoitoon joka ikinen arkiaamu ja siitä töihin.”

Aktiivihoito kesti kaiken kaikkiaan marraskuusta heinäkuun loppuun. Linda sai puhtaan paperit, mitään syöpään viittaavaa ei ole löytynyt.

​

Psyykkinen puoli unohtui

​

Linda Laitisen hoitoketju sujui nopeasti ja hyvin. Näin jälkikäteen hän ajattelee, että psyykkisen puolen tuki jäi saamatta. Hän kävi kyllä psykologilla, mutta koki olonsa hyväksi. Romahdus tuli vasta pari vuotta aktiivihoitojen jälkeen. 

”Romahdin ja itkin vuosikontrollissa. Piti pyytää apua omasta terveyskeskuksesta. Sovittiin kolmen kuukauden päähän uusi aika psykiatriselle sairaanhoitajalle.  Kokonaisvaltainen paraneminen alkoi siitä”, hän kertoo.

Linda koki, että aivosumu piti häntä pitkään otteessaan. Hän kävi kuitenkin töissä, vaikka oma kunto oli romahtanut. Oli vielä 25 alaistakin. Hän muistaa, että ainakin kerran yksi alainen huomautti, että ”sä unohdit merkata mun vapaapäivän”. 

Nyt Linda on sitä mieltä, että jos jotain tuosta ajasta oppi, niin työn tärkeydestä huolimatta pitäisi tietää oman jaksamisen rajat. Enää hän ei halua olla siinä pisteessä, että loman tullessa on aivan loppu. 

”Jälkikäteen on helppo miettiä, että olisi pitänyt toimia eri tavalla. Porskutin vain nuoruuden huumassa eteenpäin. Silloinkin ajattelin, että kyllä minä tästä selviän.” 

Kun Linda sairastui rintasyöpään, hän täytti samoihin aikoihin 23 vuotta. Kun oli juhlat, häneltä leikattiin tukka kokonaan pois. Peruukki tuli tilalle. 

”Tukan lähtö oli minusta paljon pahempi juttu kuin oikean rinnan poisto”, hän kuvailee nuoruuden tuntojaan. 

 

Teksti: Mirja Karlsson

Kuva: Arsi Liimatainen